Etusivu

Wilma  |  Office365  |  Moodle

 

Oppilaitokset pohtivat ammatillisen koulutuksen reformia

To 20.04.2017 13:45

KOPSO-Koulutussopimukset ja oppisopimukset kasvuun -hanke järjesti Opi ja osaa työssä -reformipajan Kouvolassa 10.4.2017.

KSAO:n rehtori Timo Olli toivotti osanottajan tervetulleiksi tilaisuuteen todeten, että sanan "reformi" takana on paljon asiaa. Ensi kertaa aihetta pohditaan työssäoppimisen ja ylipäätään työelämäyhteistyön näkökulmista näin laajalla kokoonpanolla yhdessä. Mukaan oli kutsuttu niin KSAO:n, Ekamin, Sampon kuin Esedunkin johtoa ja paikalla olikin runsas osanotto kaikista oppilaitoksista, mikä tarjosi hyvän mahdollisuuden kollegiaaliseen verkostoitumiseen.

Tilaisuuden alusti opetusneuvos Mari Pastila-Eklund Opetus- ja kulttuuriministeriöstä teemalla ”Työpaikalla järjestettävä koulutus reformin jälkeisessä tulevaisuudessa”.

”Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuu opetussuunnitelmaperusteisesti kolmessa vuodessa keskimäärin vain 60 % opintonsa aloittaneista. Tähän tilanteeseen haetaan muutosta reformilla. Porrastetussa rahoitusmallissa painotetaan työllistymistä sekä tutkintojen ja niiden osien suorittamista”, Pastila-Eklund toteaa.

Koulutuksen järjestäjä saa jatkossa rahoituspäätöksen opiskelijatyövuosista, joiden mukaisesti rahoitus määäräytyy. Oppilaitos voi jatkossa järjestämislupansa puitteissa itse päättää, mitä koulutusta ja mitä tutkintoja se järjestää ja sekä toteuttaako koulutusta oppilaitosmuotoisena vai oppisopimuskoulutuksena. Alueen työvoimatarpeen ja työpaikkojen osaamistarpeen ennakoinnissa korostuu tiivis yhteistyö ja vuoropuhelu työelämän kanssa.

Kaikille opiskelijoille tehdään henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma HOS, jossa yksilöllisesti kartoitetaan osaamistarpeita. Opiskelijalle järjestetään jatkossa koulutusta vain osa-alueille, joissa on todettu tarvetta ja osaamisvajetta. Samaan aikaan mietitään, millä tavoin koulutus tukee työelämän osaamistarvetta ja mitä kautta opiskelija kiinnittyisi työelämään jo opintojen aikana tai viimeistään niiden jälkeen.

”Mitä, milloin, kenelle ja miten? Näitä kysymyksiä pohditaan heti oppilaaksi ottamisen jälkeen HOS:issa”, Pastila-Eklund toteaa. ”Kun aiemmin on tähdätty koko tutkintoon, vastataan osaamistarpeisiin jatkossa tutkinnon osilla tai osien osilla. Tämä riittää täysin”, Pastila-Eklund linjaa.

Työpaikalla järjestetään jatkossa koulutusta joko oppisopimuksella tai koulutussopimuksella. Oppisopimuskoulutuksen pääperiaatteet ovat samat kuin nykyisinkin. Koulutussopimus puolestaan korvaa käytännössä nykyisen työssäoppimisen.

Reformi mahdollistaa jatkossa monipuolisen palveluvalikoiman käytön, rahoitus ei eroa jatkossa oppisopimuksen ja koulutussopimuksen osalta. Koulutussopimukset tehdään aina tutkinnon osittain. Jokaisen tutkinnon osan jälkeen olisi hyvä pohtia, olisiko edellytyksiä siirtyä oppisopimusopintoihin. Koulutussopimusta käytetään, kun mennään lyhyeksi aikaa hankkimaan käytännön osaamista työpaikalle. Oppisopimuksessa osaamista hankitaan pääosin käytännön työtehtävissä työpaikalla ja työnantaja sitoutuu työsuhteeseen. Tavoitteena molemmissa on kiinnittää opiskelija entistä aikaisemmin työelämään.

Työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa palveluprosessi on ratkaiseva. Miten kumppanuuspalvelut hoidetaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti sekä laadukkaasti? Myös työpaikalla järjestettävän ohjauksen laatuun tulee kiinnittää huomiota. Työelämän toiveena ovat yksilölliset työpaikkaohjaajan perehdytysmallit.

AMKE:n toimitusjohtaja Petri Lempisen puheenvuoron aiheena oli ”Muuttuva ammatillinen koulutus ja työelämäyhteistyön merkitys”.

”Vuosittain ammatillisia opintoja tekee yli 300 000 henkeä, mikä on 38 % kaikista peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Näistä henkilöistä 200 000 on yli 20-vuotiaita. Tällä vuosikymmenellä tutkinnon on suorittanut n. 400 000 henkilöä”, valottaa Lempinen ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä.

Työmarkkinat ovat suuressa muutoksessa, samoin tutkintorakenteet. Teollisesta yhteiskunnasta on siirrytty palveluyhteiskuntaan. Suurin muutos kohdistuu Lempisen mukaan aikuisopiskelijoihin, joille tutkintojen uudistumisen myötä tarjoutuu entistä laajemmat valinnan mahdollisuudet valita tarvitsemiaan tutkinnon osia eri tutkinnoista.

Ilman toisen asteen koulutusta on erittäin vaikea työllistyä ja syrjäytymisriski on suuri. Työllistyvyys tai jatko-opintoihin sijoittuminen korostuukin entistä voimakkaammin koulutustarjonnan suunnittelussa. Lempinen kiinnittikin voimakkaasti huomiota työllistyvyyden ohjausvaikutukseen aloilla, joilla työllistyminen ei ole kaikin osin toivottavalla tasolla.

Oppisopimuskoulutusta koulutuksen järjestäjä voi järjestää niihin tutkintoihin, joihin sillä on järjestämislupa. Osa koulutuksen järjestäjistä tulee saamaan laajennetun oppisopimustehtävän, jolla se pystyy tuomaan alueelle tutkintoja joita siellä ei ole tarjolla. Näin koulutuksen järjestäjä pystyy palvelemaan työelämää myös harvinaisemmissa tutkinnoissa”, Lempinen toteaa.

Iltapäivän pajatyöskentelyssä päästettiin ideat valloilleen, teemoina työelämäyhteistyö, työpaikalla tapahtuva oppiminen, oppilaitosten omien oppimisympäristöjen kehittäminen, sekä opettajien ajantasainen työelämäosaaminen. Päätöspuheenvuorossaan Ekamin rehtori Sami Tikkanen kiitti osallistujia ja kertoi, että reformin parissa jatketaan yhteistyötä sekä oppilaitos- että alakohtaisesti.

Teksti ja kuvat: Marjut Sakki, Ekami