Ke 02.05.2018 10:30

Ekamin Opiskelijayhdistys EKI ry kävi huhtikuun alussa opintomatkalla Sveitsissä. Matkaan lähtivät opiskelijat Roosa Savolainen, Eeva Mäenpää, Tara Vepsäläinen, Annika Myllyoja sekä opiskelijatoiminnan ohjaaja Sisko Eskelinen.

Alta voit lukea matkakertomuksen, jonka matkalaiset itse ovat kirjoittaneet.

Tiistai 3.4.2018

Herätys 2.30, aamupala ja käsimatkatavaroiden pakkaus. Klo 4.00 lähti kyytimme kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, josta 7.55 unisin fiiliksin lähdimme kohti Zürichia.

Saavuimme Zürichiin, ekana taksiin ja hotellille hetkeksi hengailemaan. Pikapyörähdyksen ja tavaroiden jättämisen jälkeen lähdimme tutustumaan ETH Zürichiin. Kyseessä oli vastoin ennakkoajatuksiamme ammattikorkeakoulu. Olimme alun perin olleet ajatuksessa, että tämä on jotain ammatillisen oppilaitoksen kaltaista. Myöhemmin meille kuitenkin valkeni, että vastaavanlaista opetusta ei Sveitsissä ole. Oppisopimuskoulutusta vastaavaa ammatillista opetusta on kyllä. Pienen harhailun jälkeen yhteyshenkilömme oppilaitoksen opiskelijakunnan hallituksesta tuli hakemaan meidät erään tien risteyksestä. Hän esitteli meille kampusta, joka oli muutamassa eri rakennuksessa eri puolin tietä. Astuessamme ensimmäisen rakennuksen ovesta sisään, näkymä oli hulppea. Sisällä oli kaariholvia, korkea katto ja valtavan monta kerrosta. Opiskelijamäärä tässä laitoksessa (mukaan lukien toisen kampuksen) kuulemamme mukaan lähentelee 20 000:tta opiskelijaa.
ETH Zürichissä söimme pitkän odotuksen jälkeen, yllätyin itse heidän kouluruuan tasosta. Suuret annoskoot sekä täyttävää ruokaa. Myös vegaaninen vaihtoehto oli huomioitu ja tämä olikin selvästi suosiossa. Oli ilo huomata, että opiskelijat oikein innosta puhkuen olivat halukkaita lounastamaan kanssamme ja kertomaan omista opinnoistaan täällä.

Kiertelimme ETHn kampuksella eri rakennuksissa ja tutustuimme heidän opiskelijayhdistyksen tiloihin, heillä on paljon toimistotilaa. Vierailumme aikana
heillä oli kirjanpidolliset pidot, en ole varma oliko kyseessä tilinpäätökseen valmistautuminen vai mikä. Heillä oli siinä hommassa mukana oma rahastonhoitaja sekä 2!! Kirjanpitäjää. Iltapäivällä käytiin vielä huonetoverini ja hallituksen puheenjohtajan, Eevan, kanssa retkellä paikallisessa ruokakaupassa. Siitä mieleen jäi suhteellisen sama hintataso kuin suomenkin ruokakaupoissa. Kävimme illallisella ravintolassa, jossa ruuan taso ei yltänyt monien odotuksiin mutta kyllä siitä nälkä lähti. Hotelliin päästyämme mun ja Eevan huoneessa alkoi yövalmistelut ja teekupillisten jälkeen mentiinkin nukkumaan! - Roosa Savolainen

Keskiviikko 4.4.2018

Kävimme tutustumassa Zürich University of Artsin musiikkialaan. Meidät otti vastaan koulun opiskelijayhdistyksen jäsen ja musiikkialan opiskelija Lukas Züblin. Hän kierrätti meitä ympäri kampusta. Kampus oli todella iso ja kaikki koulun opiskelijat opiskelevatkin samalla kampuksella. Yhteistyötä tai muiden alojen opiskelijoihin tutustumista ei kuitenkaan tapahdu juuri ollenkaan, koska jokainen ala on omassa kerroksessaan.
Pääsimme seuraamaan kahta oppituntia ja yhtä opiskelijavetoista harjoitustilannetta. Ensin kävimme tutustumassa Music & movement -alan (varhaismusiikkikasvatus) tuntiin, jolla he treenasivat tulevaa tanssi-/teatteriesitystä varten. Tanssia oli kiva katsoa ja luokkahuone oli todella viihtyisä korkeine kattoineen ja isoine ikkunoineen, joista tulvi luonnonvaloa sisään.

Kävimme välissä syömässä Lukasin ja opiskelijayhdistyksen puheenjohtajan Clifford Bruckmannin kanssa intialaisessa ravintolassa. Sen jälkeen kiersimme lisää kampusta ja juttelimme paljon sveitsiläisestä koulutusjärjestelmästä (joka on erittäin monimutkainen, koska jokaisella alueella on omanlaisensa koulutusjärjestelmä) ja taidekoulun opiskelijajärjestötoiminnasta. Opimme, että jokaisella alalla on oma alajärjestönsä. Alajärjestöjä johtaa hallitus, joka muodostuu eri alojen opiskelijoista. Opiskelijajärjestötoiminta on siis paljon isommissa mittasuhteissa kuin meillä. Järjestöllä on myös oma pysyvä tila, jossa he voivat työskennellä. Meitä kannustettiin ottamaan käyttöön vaalit opiskelijakunnan hallitusta kootessa, vaikkakin se tarkoittaisi sitä, että viisi ihmistä äänestää toisiaan. Tämä voisi kuitenkin olla tapa, millä opiskelijat ottavat toiminnan tosissaan.

Iltapäivällä menimme tutustumaan pop/jazz-puolen bändituntiin. Kurssin nimi oli Brazilified ja he soittivat siis brasilialaista musiikkia jazzvivahteilla. Oli ihana huomata, että bänditunti muistutti todella paljon meidän omia bänditunteja, paitsi että mukana oli myös tavallisten bändisoittimien lisäksi trumpetti ja koskettimia soitettiin oikealla flyygelillä. Uskaltauduimme Taran kanssa myös osallistumaan tuntiin ja laulamaan muutamassa biisissä. Tunnin jälkeen päädyimme vielä kahville bändin rumpalin ja laulajan kanssa. Oli todella hauskaa tutustua paikallisiin musiikkialan ihmisiin.

Kävimme vielä katsomassa klassisen puolen kamarimusiikkiharjoitusta ja pyörähdimme koulun omassa museossa. Myöhemmin illalla menimme vielä Eevan kanssa katsomaan koululla olevaa konserttia; uskomatonta, että koululla voi olla oma baari ja iso, kunnollinen tila pop/jazz-musiikkiesityksille. Konsertti sisälsi lähinnä instrumentaalia jazzmusiikkia. Oli todella mielenkiintoista katsella ja kuunnella ja pidin erityisesti siitä, miten laulaja oli vain yksi soitin sellon, viulun, saksofonin ja huilun rinnalla. Lisäksi orkesteriin kuului flyygelin soittaja, rumpali, perkussiosoittaja, kitaristi ja basisti. Opin myös uutta siitä, miten eri lailla soittimia voi soittaa tai mikrofonia käyttää. Konsertin jälkeen jäimme vielä hetkeksi juttelemaan Lukasin ja Cliffordin kanssa, kunnes suuntasimme hotellille nukkumaan.

Tämän päivän perusteella pitäisin erittäin positiivisena sitä, jos koulumme pystyisi tarjoamaan myös musiikkialan opiskelijoille mahdollisuutta vaihtoon lähtöön. Vaihto voisi esimerkiksi tapahtua kolmannen vuoden keväällä näyttöjen jälkeen, kun varsinaista opetusta ei enää ole, ja kestää noin 3 viikkoa. - Annika Myllyoja

Torstai 4.4.2018

Täksi päiväksi olimme suunnitelleet paljon ohjelmaa, niin kuin kaikille muillekin päiville ja tätä kirjottaessa jouduin oikeasti miettimään muutaman kerran mitä tämän päivän aikana edes tapahtui. Ohjelmaa ja näkemistä oli niin paljon, että päivät menivät aivan sekaisin. Mutta anyway, sään puolesta päivä ei näyttänyt niin hyvälle, joten alustavat suunnitelmamme menivät uusiksi.

Lähdimme heti aamupalan jälkeen Zurichin kansallismuseoon, joka oli ihan 10 minuutin kävelymatkan päässä meidän hotellilta. Museo oli iso, hyvin kauniissa vanhassa linnamaisessa rakennuksessa. Saimme jopa oman personal oppaan mukaan, Hannesin. Tutustuimme häneen yliopistolla Jazz musiikintunnilla ja hän halusi lähteä meidän mukaamme museoon. Loistavaa, että paikallinen opiskelija halusi lähteä mukaamme!
Museossa oli niin paljon nähtävää ja heitinkin vitsinä, että näyttelyn puolessa välissä olisi pitänyt olla kahvila. Siellä olisi voinut tankata itsensä taas täyteen energiaa, jotta näyttelyn olisi jaksanut tutkia keskittyneesti loppuun asti.
Näyttely jakautui kuuteen eri aiheeseen; Sveitsin historia, uskonpuhdistus Sveitsissä 1500- luvun alussa, muoti 1800-1900 luvulla, arkeologia ja muinaisesineet, Montreux jazz- festivaali ja Sveitsin ruokakulttuuri.
En osaa valita mikä esittelyistä oli minusta parhain. Jokaisessa näyttelyssä oli jotain mielenkiintoista ja audiovisuaalista viestintää oli minusta hienosti käytetty apuna tuomaan näyttelyihin lisämaustetta. Erilaiset videot, kuvat, lyhyt elokuvat jne. toivat uudenlaista näkökulmaa ja tapaa kertoa historiaa nykyteknologian kautta.

Mutta jos joku kysyisi, että mitkä kolme asiaa tulee ensimmäisenä mieleen museosta sanoisin; todella freakisti elävän näköinen silikoni nukke (minulla nousi oikeasti iho kananlihalle. Nukke oli niin aidon näköinen. Enkä edes muista ketä nukke esitti.), ötökkätarjoilu (uskalsin syödä valtavan sirkan) ja että naiset saivat Sveitsissä äänioikeuden vuonna 1971.
Museon jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin syömään hampurilaiset ja otimme Annikan kanssa puoliksi halloumi-juusto ranskalaiset. Kyllä, luit oikein! Ja näin juustoa rakastavana ihmisenä pakko sanoa, että suosittelen maistamaan, jos siihen joskus on mahdollisuus.

Kun olimme saaneet mahat täyteen, matka jatkui; osa lähti vene ajelulle Zurichin järvelle ja minä lähdin Siskon kanssa tutkimaan Zurichin kuuluisaa ostoskatua. Onko Zurich kallis? Joo on. Eli paljoa en mitään ostellut, mutta oli hauskaa nähdä ostoskadun vilkkaus ja tutkia kaupungin elämää. Sveitsihän on tunnettu myös suklaastaan, joten olihan sitä pakko mennä ostamaan tuliaiseksi käsintehtyjä suklaita. Ehkä satuttiin myös muutama pala ostaa itselleen.
Shoppailun ja järven koluamisen jälkeen lähdimme ylös Uetliberg nimiselle vuorelle. Vuorelle pääsi hyvin näppärästi junalla ja bussilla. Päivän kuuma kysymys kuuluikin; haisiko vuorella
lampaan vai hevosen lanta? Jos jollain on tietoa, Ekin inboksiin saa laittaa viestiä. Itse äänestin lampaan lantaan.

Vuorella oli hyvin kaunista. Jotta maisemia pystyi katsomaan vielä korkeammalta, oli vuoren päälle rakennettu näköalatorni. Monet jotka minut tuntevatkin tietävät, että minähän en pelkää korkeita paikkoja ollenkaan (pystyykö sarkasmin lukemaan?). Vuoren tapahtumia pystyy seuraaman Ekin instagramin kohokohdista. Vuorella oli myös hotelli ja sen yhteydessä ravintola, jossa nautimme viimeisen illallisemme.
Ihanan illallisen jälkeen lähdimme pois vuorelta. Osa lähti jatkamaan matkaa paikalliseen boulderointi paikkaan. Minä olin henkilökohtaisesti niin poikki, että lähdin takasin hotellille. Roosa lähti onneksi mukaani, joten ei tarvinnut yksin kävellä. Kellokin oli jo niin paljon, että oli hyvä aika käydä nukkumaan! - Tara Vepsäläinen

Perjantai 5.4.2018

Matkamme Sveitsiin oli kokonaisuudessaan hyvin opettava, ensimmäinen huomio oli se että taksilla ei kannata kulkea, aivan todella kallista, sekä junalla olisi helposti päässyt kulkemaan! Melkein kaikki oli paljon kalliimpaa kuin suomessa.
Opimme paljon Sveitsin koulutuksesta, kuten esim. sen että kaikkialla ei ole yhtenäinen koulutusjärjestelmä. Sekä pääsimme tutustumaan paikallisiin paikkoihin ja ihmisiin samalla kun he esittelivät meille koulujaan.
Matkasta mieleeni jäi parhaiten kiipeäminen Uetlibergin huipulle! Näkymät siellä olivat huikeat, näimme Alppeja vähän huipulta! Oli haikeaa lähteä Sveitsistä, tuntui ettei olisi nähnyt kaikkea vaikka kiersimme todella monessa paikassa! Kävimme jopa jokiajelulla.

Perjantaipäivä oli hieman haikea kun joutui lähtemään niin aikaisin. Olisin voinut jäädä vielä pidemmäksi aikaa, tuntui etten päässyt näkemään kaikkea Zürichista. - Eeva Mäenpää

Perjantaina pääsimme vielä näkemään free walking tourilla Zürichin nähtävyyksiä. Kuulimme myös mielenkiintoista historiaa naisten asemasta ja killoista, joita on Sveitsissä edelleen olemassa. Erityisesti musiikkialaa ajatellen tämä opintoretki oli antoisa. Zürich University of Arts on paikka, johon voisi musiikkialan opiskelijat hyvinkin mennä vaihtoon esimerkiksi Annikan ehdottamalla tavalla. - Sisko Eskelinen